(Aamulehti 16.10.2005)
Messu on seurakunnan keskus. Messu kokoaa seurakuntalaiset yhteen. Niinpä piispa
Juha Pihkala on oikeassa, kun hän varoittaa seurakuntien messuelämän
viipaloitumisesta (Aamulehden sunnuntaivieraspalsta 5.6.). Messuyhteisö on
Pihkalan mielestä alkanut elää liiaksi ympäristön ehdoilla. Messuja tarjotaan
jokaisen korvasyyhyn mukaan, messuja samanmielisille.
Kirkon perustehtävä on kuitenkin hengittää kokoamalla ja lähettämällä. Erilaiset
teemamessut ovat seurakuntien normaalia jumalanpalveluselämää. Ne mahdollistavat
osallistumisen niillekin, jotka eivät tunne kuuluvansa kirkon vakituisiin
asiakkaisiin. Messu on lähiympäristön lähetystyötä ja se on tekijöittensä
näköinen. Silti Kristuksen kirkko on maailmanlaajuisesti yksi ja sama.
Ehtoollisessa Kristus itse on läsnä seurakunnalleen.
Moni homo ja lesbo on kokenut, ettei hänellä ole paikkaa omassa kotikirkossa.
Tästä syystä Helsingissä alettiin jo vuosia sitten järjestää sateenkaarimessuja,
joihin kutsutaan erityisesti
seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja heidän läheisiään. Ne ovat kaikille avoimia
jumalanpalveluksia. Messut järjestetään Helsingin tuomiokirkon kappelisalissa.
Sateenkaarityö on Kallion seurakunnan virallinen työmuoto, josta vastaa
seurakuntapappi. Messujen järjestämässä ovat myös Arcus - ekumeeninen
sateenkaariryhmä, Setan kristillinen ryhmä Malkus ja Yhteys-liike. Messuvieraita
on kaiken ikäisiä lapsista vanhuksiin. Viime talvena vietettiin ensimmäistä
sateenkaariperheille suunnattua messua, jossa otettiin erityisesti lapset
huomioon.
Moni messuvieras on yllättynyt kokemuksesta, että saa olla oma itsensä
ehtoollisvieraana. Saa olla homoseksuaali ja uskovainen yhtä aikaa. Ei tarvitse
piilotella olemustaan tai yrittää sulautua valtakulttuuriin. Yhdessä
vertaistensa kanssa voi parhaiten kokea kuuluvansa Kristuksen ruumiiseen ja
yhteisöön. Sateenkaarimessuja tarvitaan kunnes jokaisessa seurakunnassa
sateenkaari-ihmisille kuuluu kutsu ehtoollispöytään sanoin; tule sellaisena kuin
olet.
Jumalan luomistyö jatkuu myös seksuaalisuuden alueella ja siksi erilaisuutta ei
pidä sulkea pois seurakunnasta. Jokaisen seurakunnan tulisi avata ovi
seksuaalivähemmistöille, jotta Kristuksen ääni kuuluisi: Katso minä seison
ovella ja kolkutan. Tulkaa kaikki.
Jaana Partti
pastori
Kallion srk